Minä ja nokkonen

Kesällä 2023 Nokkonen hiipi tietoisuuteeni pikkuhiljaa, eikä jättänyt enää rauhaan. Suomessa luonnonvaraisena kasvava, satoisa kasvi, jonka kuitu oli lukemani mukaan kestävä. Olin käyttänyt nokkosta ruoanlaitossa, lannoitteena ja värjäykseen, mutta en vielä koskaan kuituna.

Materiaalilähtöinen suunnittelu on saanut aivan uuden ulottuvuuden. Kierrätys- ja poistotekstiilien parissa käsittelyssäni on aina ollut valmis, hylätty kangas, jonka arvon olen pyrkinyt palauttamaan laadukkaan muotoilun avulla. Nokkosen kanssa olen aivan alussa.

Nyt materiaalituntemus lähtee liikkeelle jo kasvin kasvun seuraamisesta ja kuidun irrotuksesta pitkin kesää ja syksyä. Olen omin käsin kokenut, kuinka hidasta ja työlästä on saada kuitu irti varresta ja karstata se kehruukuntoon. Kehruu ja kankaan kutominen haastavasta materiaalista vaativat ensin harjoittelua, kunnes tulen pääsemään edes varsinaisesti vauhtiin. Pysynkö mainitsemassani kymmenvuotissuunnitelmassa: siinä ajassa aioin saada valmiiksi nokkosmekkoni? 

Se tulee tarkoittamaan tuhansia nokkosenvarsia ja käsittämättömän määrän käsityötä.