Jaettu ilo on moninkertainen ilo

Muotoilijan opinnäytetyössäni vuosi sitten pohdiskelin taivaltani tekstiilien parissa, suunnittelijuuttani ja uusia suuntia nokkosen kanssa. Haastattelin työhöni kahta nokkosasiantuntijaa, Suomessa luonnonvaraisena kasvavan kuidun käsittelyyn perehtynyttä Riikka Platonovaa sekä Saksasta nokkoslankaa Suomeen tuovaa Sanna Kuoppamäki-Luomansuuta.

Molemmat haastattelut olivat antoisia ja loivat pohjaa tuleville yhteistöille. Riikan kanssa pääsimmekin jo yhdessä nokkosen äärelle, kun järjestin Arkkitehtuuri- ja ympäristökulttuurikoulu Lastun kanssa nokkoskuitukurssin Lastun idyllisessä pihapiirissä.

En ehtinyt mainostella kurssia, kun sana jo kiiri kiinnostuneille ja kymmenen innokasta ilmoittautunutta oli koossa.

Kuten olin jo aiemmin kuullut, lukenut ja kokenut, on nokkosten parasta keruuajankohtaa vain kokeiltava kesän ja syksyn mittaan ja etsittävä itselle sopivin työstämistapa. Kuitujen irtoamiseen ja käsittelyn työläyteen vaikuttavat niin kasvupaikan olosuhteet, ajankohta, kuivatus, liotus tai liottamatta jättäminen sekä kaikki muut mahdolliset ja mahdottomat seikat!

Kurssipäivänä kuorimme, puhdistimme, karstasimme ja kokeilimme kehruuta syksyn nokkosista, ja innostus vain kasvoi. Riikan (Nokkonen kehruukasvina, Riikka Platonova 2018) kirja toimii oivana ensiapuna, jos innostuit!